VAROITUS: Alla oleva teksti sisältää raskaita aiheita

Olen puhunut jo aika paljon treenaamisesta ja siitä, miten kroppa voi hyvin. En kuitenkaan ole aukaissut toista yhtä tärkeää, ellei jopa tärkeämpää osa-aluetta; henkistä hyvinvointia.

Vielä vuosi sitten minut oltaisiin diagnosoitu vakavasti masentuneeksi. En kuitenkaan näyttänyt kenellekään sitä, että miten masentunut olin, vain vanhempani ja mieheni huomasivat asian. Hekään eivät kuitenkaan tiennyt, miten vakavaksi tilanne oli mennyt. Nyt puhutaan niin rankasta masennuksesta, jonka silloinen työni aiheutti (mieheni tiesi työpaikan olot, sillä hän työskenteli samassa yrityksessä kanssani ennen seurustelumme alkua ja olimme työparit vähän aikaa). Se meni siihen, että aina kun ylitin suojatien, toivoin että joku auto tulee ja ajaa päältäni. Koskaan en kuitenkaan kävellyt tahallisesti/tahattomasti auton alle, koska tiesin, mitä surua se tulee lähimmäisilleni aiheuttamaan.

Nykyään tilanne on parempi. Painin edelleen masennuksen oireiden kanssa, mutta ne alkavat jo helpottamaan. Nykyään olen iloisempi ja nautin elämästä eri tavalla. Opin elämään hetkessä, enkä menneisyydessä. Liikunta ja oikeanlainen ruokavalio on auttanut siihen. Myös mieheni on suuri osa sitä ja tuemme toinen toisiamme aina.

En väitä, että minulla olisi mitenkään rankempaa, kuin muilla, mutta voin sanoa, että viimeinen vuosi on ollut minun kohdallani todella rankka. Vaihdoin kidutustyöpaikasta (samasta mistä mieheni oli lähtenyt pois 2 kk ennen) toukokuussa 2018. Uudessa työpaikassa totesivat, ettei minulle ollut käyttöä ja potkivat ulos koeajan puitteissa lokakuussa 2018. Jouduin viideksi kuukaudeksi työttömäksi, kunnes tulin nykyiseen työpaikkaani aluksi vuorotteluvapaan sijaisena 6 kuukauden määräaikaiseksi työntekijäksi. Nyt minut vakinaistettiin.

Työ on aina ollut minulle tärkeää, sillä vanhempani ovat opettaneet minulle työn ja rahan arvon. Voitte siis kuvitella, miten kova paikka työttömyys oli minulle. Ja jotta elämä potkisi oikein kovasti päähän ja haluaisi testata, miten pitkään kestän; isoisäni kuoli joulukuussa 2018 ja setäni kesäkuussa 2019. Papan kuolema oli kaikkein pahin. Olin työttömänä, joten oli helppo käydä papan viimeisenä elinviikkona joka ikinen päivä sairaalassa. Hän ei jaksanut puhua, sillä pitkään jatkunut syöpä oli viimeinkin vienyt kaikki hänen voimansa. Silti viimeisenä kertana, kun hänet näin, halasin häntä vierailun päätteeksi, hän jaksoi laittaa käden selälleni ja kuiskata "Hei Ninranda".

Seuraavana päivänä minulla olikin työhaastattelu ja sitä seuraavana päivänä olin valmistautumassa sairaalakäyntiin, kun isäni soitti. Isäni ei yleensä soittele minulle paitsi silloin kun äiti ei pysty puhumaan, joten arvasin jo puhelun aiheen. Ja arvaus osui oikeaan, äiti itki taustalla ja isä kertoi, että pappa oli kuollut n. 10 minuuttia sitten. Muistan vieläkin radiossa tulleen biisin puhelun jälkeen, Arttu Wiskarin Tuntematon potilas. Oh the irony. 

Tällaisen iloisen purkautumisen jälkeen on hyvä kerrata, miten voidaan henkisesti hyvin.

Alkajaisiksi voi tehdä Henkisen kuntotestin 

Mutta mitä on henkinen hyvinvointi? Ihminen voi henkisesti hyvin silloin, kun hänellä on turvallista olla, hän kokee oman elämänsä tärkeäksi ja mielekkääksi, häntä rakastetaan ja hän kokee selviytyvänsä vastoinkäymisistä. Unella, liikunnalla ja tärkeiden ihmisten seuralla on suuri vaikutus henkiseen hyvinvointiin.

Turvallisuus

Ihmiselle henkistä turvallisuutta tuo oma koti, säännölliset tulot ja stressitön elämä. Jokaisella on stressiä aina vähän, mutta sen ei tulisi hallita elämää. Esim. tuo työttömyysaika vei turvallisuuden tunteeni pois; minulla ei ollut säännöllisiä tuloja, joten pelkäsin menettäväni milloin tahansa oman kotini, vaikka otinkin yhteyttä isännöitsijään ja pankkiin. En olisi joutunut kodittomaksi, sillä olisin voinut muuttaa mieheni luo pysyvästi asumaan. Halusin kuitenkin jotain omaa ja olin ylpeä siitä, että olen saanut parikymppisenä omistusasunnon, joten en halunnut luopua siitä. Lisäksi stressasin jatkuvasti edellä mainituista asioista, joten aloin kärsimään kroonisesta unettomuudesta, joka johti siihen, että lähimmäiseni alkoivat kärsimään.

Elämän tärkeys ja mielekkyys

Yllä olevasta tekstistä saa sen käsityksen, etten kokenut vuoden vaihteessa elämääni tärkeäksi enkä mielekkääksi. Hassua, miten niin arkipäiväisen asian kuten työn menetys voi vaikuttaa ihmiseen. Mutta miten elämälleen saa tarkoituksen ja lisää mielekkyyttä? Ottamalla jonkin kiintopisteen tulevaisuuteen ja aloittamalla jonkin harrastuksen.

Läheisten tuki

Olin siitä onnekas, että minulla oli rakastamani mies sekä koiramme joka ikinen päivä läsnä. Välillä teki mieli tehdä jotain itselleen, mutta he pitivät minut pystyssä. Mieheni kun lähti töihin, jäi koira seurakseni. Siksi en haluaisi millään luopua koirasta, vaikka sen eroahdistus on kasvanut sietämättömäksi.

Selviytyminen vastoinkäymisistä

Itse selvisin vastoinkäymisistä, kun sain työpaikan ja pari ensimmäistä palkkaa. Rahatilanteeni tuli balanssiin ja pystyin hengittämään vapaammin. Ihminen voi myös kehittää muunlaisen selviytymistavan itselleen hankalasta tilanteesta; toinen voi alkaa maalaamaan, toinen käy lenkillä metsässä. Tärkeintä on vaan pysyä positiivisena ja uteliaana, vaikka se sillä hetkellä tuntuukin raskaalta. Lisäksi voit koittaa parantaa omaa mieltäsi tuottamalla hyvää mieltä toisille.

Mistä tiedät, että voit henkisesti hyvin?

• Tyytyväisyys elämään ja työhön: vaikka asiat eivät olisi täydellisesti, on silti pääsääntöisesti hyvä olla
• Aktiivisuus: jaksaa tehdä muutakin kuin sen, mikä on pakko
• Myönteinen perusasenne: suhtautuu asioihin avoimesti ja kiinnostuneesti
• Kyky sietää kohtuullisissa määrin epävarmuutta ja vastoinkäymisiä
• Oman itsensä hyväksyminen puutteineen ja vahvuuksineen

Kun katson yllä olevia kriteereitä, voin sanoa, että voin henkisesti hyvin tällä hetkellä.

En ollut ajatellut ihan näin synkkää tekstiä, mutta en ole puhunut pahasta olostani kenellekään. Parempi se kai on sitten purkaa anonyymisti ja kasvottomasti.