Repsahdin lauantaina ja jostain kumman syystä olen siitä ylpeä.

Faijan synttärit oli perjantaina ja synttärikahvit järjestettiin sukulaisille lauantaina. Olen pitkän aikaa ollut ilman mitään makeaa ja en edes pidä kermakakuista. Mutta kun minut on kasvatettu, että kaikkea pitää maistaa kohteliaisuudesta, otin kakusta pikkurillin kokoisen viipaleen. Eli siis kakusta lähes näki läpi ja palan pituuskin oli vain joitain senttejä. No, niitä keksejä sitten vähän menikin ja vesikin jäi juomatta.

Koska ukko on ollut poissa koko viikonlopun ja minulla on aina hieman outo fiilis hänen asunnollaan ollessani yksin, samoin kun omassani. Kysyin siiis vanhemmiltani, että saanko tulla kotiin yöksi. Faija sanoi ihan suoraan, että minun ei tarvitse koskaan kysyä lupaa yöpyäkseni heidän luonaan. Yöpymiseni kunniaksi järjestettiin pitkästä aikaa perheelleni ominainen pizzailta. Jokainen sai siis tilata oman pizzansa ja lisäksi tilattiin yksi yhteinen pizza. Kaikkia pizzoja sai jokainen maistaa. Lisäksi pizzaa syödessämme katsoimme telkkaria täsmälleen samoissa asennoissa silloin, kun asuin vielä vanhempien luona. Minä ja mutsi makoiltiin sohvalla, nojailin mutsiin ja mutsi nojasi käsinojaan. Faija istui mutsin toisella puolella ja piti yhtä kättää mutsin rapsutettavana. Pitää kyllä sanoa, että olikin jo hieman ikävä. Tänään faija soitti vielä ja kiitti, että olin halunnut tulla kotiin yöksi.

Voin siis ylpeänä sanoa, että repsahdin ja repsahdus oli hyvästä syystä, sillä siihen liittyivät minulle rakkaat ihmiset. Repsahdukset voin ottaa kiinni liikkumisella. Ei siinä muutenkaan ole mitään järkeä, jos elämästä ei pysty nauttimaan esim. synttärien muodossa, vaan on pakko vahtia jokaista liikettä ja mitä suuhunsa pistää.

Loppukevennys; minkä takia minulla on outo olo ollessani yksin mieheni asunnossa sekä omassa asunnossani?
Miehen asunnossa on ollut ilmeisesti aikaisempina vuokralaisina ihmisiä, jotka olivat jotenkin henkimaailman jutuista kiinnostuneita ja ilmeisesti pelleilivätkin ouija-laudalla. En itse ole aikaisemmin uskonut kummituksiin tai mihinkään eriskummalliseen, mutta tuolla asunnossa yksin ollessani minun on todella painostava olla. Koira auttaa hieman, mutta silloinkaan en uskalla vilkuilla peileihin tai muihin heijastaviin pintoihin. Todella ahdistava ilmapiiri.
Oma asuntoni sijaitsee metsän keskellä. Pidän siellä olosta, mutta jotenkin miehen asunnon minuun synnyttämät pelon olotilat aiheuttavat sen, että sielläkin on ahdistavaa olla. Aikaisempi asukas oli todella mukava mummo, joka muutti pienempään asuntoon minun seinänaapurikseni. No, pelkotilat siellä saattaa johtua siitä, että menin katsomaan IT ja IT 2. Ja koska asun keskellä metsää, mietin koko ajan, että milloin se punainen ilmapallo leijailee metsän reunasta...

Hitsi oon naurettava :D