Päätin nyt tehdä kipeistä, työelämässä tabuiksi mielletyistä aiheista postaussarjan. Sarja tulee jatkossa maanantaisin, normaaliin aikaan eli 15:35.

Sarjan ensimmäinen aihe on kiusaaminen. Nostakaa käsi ylös nyt, mikälli teitä on kiusattu työelämässä. Tämä on hankala aihe kirjoittaa, sillä kiusaamista esiintyy usealla eri tavalla ja kaikki kokee asiat omalla tavallaan. Minulla on useita eri esimerkkejä, mutta kaipaan myös teiltä vastakaikua. Tällä tavoin kaikki voivat tukea toisiaan hankalassa tilanteessa, jakaa vinkkejä sekä kertoa selviytymisestään.

MInulta löytyy paljon tarinoita työpaikkakiusaamisesta kolmesta eri työpaikasta. Usein kiusaajana on toiminut oma esimieheni. Olen ollut niin hyvissä väleissä henkilöstön kanssa, että he eivät ole osallistuneet kiusaamiseen, parhaimmassa tapauksessa jopa yrittäneet estää sitä. En puhu työpaikoista nimellä.

Työpaikka 1

Kaikkien aikojen raskain työpaikkani ja se, joka laukaisi legendaarisen huonojen pomojen ketjun. Edelleen on erittäin raskasta muistella näitä aikoja, en muun muassa muista lainkaan vuosia 2016 ja 2017. Eli niitä vuosia, jotka olin töissä ko. työpaikassa.

Esimiehemme oli raskas ihminen, joka oli narsisti. Narsisti on nykyään muotisana, jota viljellään kaikkialla, mutta hänellä oli diagnosoitu narsismi ja hän oli ylpeä siitä. Hän onnistui murskaamaan jokaisen itsetunnon ja näki vihollisena ne, jotka uskalsivat olla eri mieltä hänen kanssaan. Narsismin lisäksi hän oli sovinisti; hän näki naiset vain lisääntymisvälineenä ja suoraan sanottuna panopuuna, johon hän voisi tyrkätä vehkeensä silloin kun huvittaa. Ja auta armias, jos kieltäydyit hänen vihjailuistaan. Onneksi minulla oli mukavia työkavereita (miehiä), jotka suojelivat minua ja nousivat esimiestä vastaan. Olen vieläkin kavereita heidän kanssaan, vaikka lähdinkin kyseisestä paikasta. Yksi heistä on myös nykyinen avopuolisoni :D

Hän piti kehityskeskusteluita, mutta työntekijä ei saanut niissä sananvuoroa. Hän nosti esille siellä henkilön virheet sekä työssä, että persoonassa, sekä murskasi työntekijän huolella. Itse kutsuin kehityskeskusteluita lynkkauskeskusteluiksi.

Hän lähetti raivoussähköposteja, jos joku asia meni päin puuta (yleensä hänen toimintansa johdosta). Hän uhkasi erottaa minut, kun myöhästyin yhden ainoan kerran sen takia, kun nukuin pommiin (ensimmäinen kerta 3 vuoden aikana). Hän vaati työntekjöitään rikkomaan lakia, tämän kohdalla pyysin häneltä käskyt kirjallisena. Toiminhan minä sellaisessa ammatissa, että jos minulle tulee merkintä lain rikkomisesta, en saa jatkossa töitä omalta alaltani. Ja tällöin minä en aio olla se, joka kärsii yksin. Ei kyllä koskaan tullut, mutta minulla on vielä sähköpostit todisteena, jos jotain tulee.

Tämän työpaikan kohdalla voisin jatkaa vaikka miten pitkään, mutta lukisitte tätä tekstiä sitten monta tuntia.

Työpaikka 2

Vaihdoin ojasta allikkoon. Luulin, että minun ja uuden pomoni välillä synkkasi, mutta vaihdoinkin samanlaiseen pomoon kuin mitä minulla oli aikaisemmin. Piirteet eivät tulleet yhtä kovasti esille, mutta muut naistyöntekijät valittelivat, että he joutuivat tekemään triplasti enemmän töitä kuin miehet ja silti saivat aina vain haukkuja. Huomasin tämän kyllä itsekin kuukauden työssä olemisen jälkeen.

Tässä työpaikassa minulla oli se onni, että meillä oli HR-päällikkö. Joten menin suoraan HR-päällikön puheille ja hän koitti parantaa tilannetta. Eipä siitä mitään hyötyä ollut.

6 kuukauden jälkeen koitti se päivä, jolloin HR-päällikkö tuli työpisteelleni ja veti minut neuvotteluhuoneeseen. 15 minuuttia sen jälkeen tulin huoneesta ulos ja tyhjensin pöytäni. Minut oli irtisanottu koeajalla, syytä ei sanottu. Aikaisemmin oltiin sanottu, että hoidan työtehtäväni täydellisesti ja tulen erittäin hyvin toimeen muiden työntekijöiden kanssa. En jaksanut alkaa tappelemaan irtisanomisen syistä, sillä minulla ei ollut voimia siihen.

Työpaikka 3

Eli nykyinen työpaikkani. 4 kuukauden työttömyysjakson jälkeen olin valmis hyväksymään minkä paikan tahansa. Vaikka hälytyskellot soivat jo haastattelussa, rahapula ja aktiivimalli pakottivat minut ottamaan paikan vastaan. Niin siis sain edellisten työnantajien viivyttelyn takia rahaa vasta 3 kuukauden jälkeen. Oli kauhean kivaa olla rahallisesti epävarmassa tilanteessa näin lainaa ottaneena...

Tässä tilanteessa esimies oli peloissaan työntekijöistään. Ne, jotka olivat liian fiksuja, ajattelivat omilla aivoilla ja joilla oli kehitysideoita, teilattiin saman tien ja jätettiin huomioitta. Samoin minä sain "nuorena työntekijänä" kokea sen, että olen muka liian laiska ja hengailen vain kännykällä. Tämä suututti minut ja sain minut puolustuskannalle. Nyt minä olin se, joka puolusti omaa näkökulmaansa ja tekemiään valintoja. En enää pyydellyt anteeksi olemassa oloani, vaan otin rohkeasti oman tilan ja esitin omia näkemyksiä.

Entinen esimieheni lopulta erotettiin 2 viikkoa sitten, toistuvista laiminlyönneistä johtuen. Tilalle tuli toiseksi parhain esimies, mitä minulla on ollut (ja samalla mutsin koulukaveri ou nou). Nykyinen esimieheni antaa minulle "erivapauksia" tehdä, mitä haluan. Mutta sanon suoraan, että teen niiden eteen todella paljon töitä. Teen monesti iltaan saakka 10-12 tuntisia päiviä, sekä olen häneen yhteydessä aina etäpäivisin (esimiehelle täytyy raportoida etäpäivänä. Kukaan muu ei raportoi). Sanon kyllä nykyäänkin nykyiselle esimiehelleni vastaan, jos jokin työtehtävä vaikuttaa järjettömältä. Meillä kahdella on kahdenkeskinen kunnioitus.

Nyt ongelmana on kuitenkin esimieheni esimies. Henkilö, joka erotti entisen esimieheni. Hän on liittoutunut työtoverini kanssa ja juonittelee, kuka saa seuraavaksi kenkää. Lisäksi hän kuuluu johtoryhmään, joten hän on käytännössä katsoen voittamaton. Onneksi hänellä on määräaikainen sopimus tässä paikassa vain ensi vuoden helmikuuhun saakka. SIihen asti pitäisi vielä kestää...

Edellä mianittu työtoverini on myös kiusaaja. Hänen mielipiteensä on ainoa oikea ja jokainen eri mieltä oleva on kiusaaja. Lisäksi ne, jotka ovat samaa mieltä joko pakolla tai ei, ovat matkijoita. Hänen elämänsä on täynnä draamaa, jota hän ei jaksa. Mutta näyttää nauttivan siitä. Hitsi, miten toivon, että hän nyt irtisanoutuisi....

Nyt olen taas siinä tilanteessa, että pohdin, pitäisikö minun irtisanoutua vai jäädä masennuksesta johtuen sairauslomalle. Olen myös hakenut osa-aikaista työtä, johon voisin mennä työpäivän jälkeen. Ja mahdollisesti siirtyä vakituiseksi jatkossa, mikäli tilanne niin vaatii.

Nyt, tarvitsen teiltä kommentteja ja mahdollisia lisäaiheita Vaiettu-sarjaan. Lisätkää kommenttinne, kertokaa omia muistojanne ja tukekaa toisianne! Kenenkään ei kuulu jäädä yksin näissä tilanteissa.