Monesti on nyt nostettu esiin ruokavalio sekä tietoinen treenaaminen. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jääneet ne arkielämän valinnat ja pienet teot, jolla saa kuntoa nostettua.

Pidän itseni haastamisesta. Sen takia aionkin ensi viikolla kävellä työpaikallani rappuset ylös ja alas viidenteen kerrokseen joka ikinen päivä ja joka ikinen kerta. Aikaisemmin olen ottanut pelkästään hissin, mutta nyt jos jään koukkuun, rappusten kävelystä voisi tulla hyvä elämäntapa.

Seison enemmän työpäivän aikana. Meillä on sähköpöydät ja kaikki mahdolliset apuvälineet, joten aion ottaa nyt ne hyötykäyttöön. Jos en jaksa seistä/teen jotain puuhaa, joka vaatii istumista, niin otan käyttööni ison pallon. Treenaan siis samalla tasapainoani sekä aktivoin lihaksiani.

Kahvitauolla tapahtuvat venyttelyt. Tätä olemme tehneet jo vähän aikaa työkavereiden kanssa. Huono puoli on se, että päivän venyttelyt jää välistä, jos on iltapuhelinvuoro.

Teen pidempiä lenkkejä koiran kanssa ja pyrin hölkkäämään. Meillä on iso koira, joka vaatii paljon liikuntaa ja aktiviteetteja, joten se on vain reilua, että edes yksi lenkki päivässä on pidempi ja "vauhdikkaampi". Mieheni kanssa olemme aina harrastaneet pitkiä iltalenkkejä, että se edes jotenkin rauhoittaisi koiran, mutta pitkät lenkit+hölkkäämisen avulla olemme tajunneet, että meidän koiramme on aivan naatti niiden lenkkien jälkeen.

Hölkkäämisestä tuli mieleen, silloin kun poltin vielä tupakkaa, ei olisi tullut kyseeseen, että olisin hölkännyt. Nyt kun keuhkoni puhdistuvat kaikesta siitä moskasta, mitä vuosien tupakointi toi, olen alkanut pitämään arvossa keuhkojani. Pyrinkin venyttämään aina lenkkejäni sekä hölkkäämään entistä kovemmin. Nyt olen todennut, että kykenen hölkkäämään 2 km yhteen menoon keskitason vauhdilla. Silloin, kun poltin, oli hyvä jos pystyin edes hölkkäämään 20 metriä.

Nämä neljä riittävät minulle nyt vähäksi aikaa ja kunnes kaikki tuntuvat menevän kuin vettä vaan, alan katsomaan uusia haasteita :)