Myöntäkää pois; kukaan ei ole niin yli-ihminen, että jaksaisi treenata joka ikinen päivä täydellä teholla. Ammattiurheilijatkin pitävät lepopäiviä 2-3 viikossa, joten miksi et sinäkin?

Jos tavallinen, urheiluun tottumaton ihminen koittaisi treenata 2 h treenit joka ikinen päivä viikossa, jaksaisi hän sitä touhua vain pari viikkoa+hänen kehonsa on kovilla. Mutta kun kyse on elämäntapamuutokseen johtavasta päätöksestä, ihmisen tulee selvittää itselleen sopiva rytmi. Esim. minulla tämä rytmi on:

Ma: keskikroppa
Ti: jooga
Ke: lepopäivä
To: jalat
Pe: pilates
La: lepopäivä
Su: lepopäivä (tai jaksamisesta riippuen, kevyt keskikropan treeni)

Tuo aikataulu on suuntaa antava, vaihtelen usein treenien paikkoja ja lisäilen fiiliksen mukaan päivittäiseen suunniteltuun treeniin extraa. Meinasin kirjoittaa "jaksamisen mukaan", mutta se on väärin; koskaan ei treenata niin, ettei jaksa tehdä mitään treenin jälkeen. Ja jos jonain päivänä tuntuu siltä, ettei jaksa treenata, älä suotta treenaa. Ei ole mitään hyötyä repiä minkäänlaista suoritusta vastentahtoisesti.

Itse treenaan niin pitkään, kunnes tunnen lihaksistossani kevyen poltteen. Tätä poltetta kutsutaan jälkipoltoiksi ja ne ovat hyvä asia; oikeastaan silloin treeni on onnistunut, jos tunnen jälkipolttoja vielä 2 päivää treenin jälkeen. Jälkipoltot ovat niitä, jotka sulattavat rasvaa pois kehosta ja voivat tosiaan kestää sen 48 h. Huom. polte, EI kipu!

Tähän kaikkeen liittyy myös terve suhde omaan kehoon. Jos ihminen rakastaa kehoaan sellaisena kuin se on, mutta haluaa tehdä pieniä muutoksia --> se on tervettä. Jos ihminen vihaa itseään ja näkee peilistä kaikki virheensä ja ei yhtään mitään hyviä puolia, se taas ei ole. Voit tehdä oman arvion kehostasi ja täydentää seuraavat lauseet:

Pidän kehossani...
Pyrin saamaan...

Itse tiedän omat virheeni ja koitan päästä niistä eroon, mutta minulla ei ole kiire. Pidän omista kasvoistani, jotka ovat ovaalin muotoiset, mantelin muotoisista vihreistä silmistäni ja suorasta nenästäni. Vyötäröni on upea. Kropastani pidän suurimmaksi osaksi, mutta vatsan suhteen olen vielä herkkä. Pyrinkin saamaan vatsaani timmimpään kuntoon pikku hiljaa.

Omasta kehostaan voi oppia pitämään eri tavoilla; jotkut menevät tyylillä FAKE IT, UNTIL YOU MAKE IT. Itse menin myös osittain samalla tavalla, mutta sitten otin lempeämmän lähestymistavan käyttööni; aloin etsimään kehostani kohtia, joista pidän ja joita korostan. Esim. kasvojani korostan niitä esiin tuovalla kevyellä meikillä. Vyötärölläni ovat yleensä erilaiset vyöt, jotka korostavat kurvejani.

Sinun täytyy myös oppia olemaan lempeä itseäsi kohtaan. Teininä vedin jatkuvasti kovat vaatimukset itseäni ja ulkonäköäni kohtaan, joten sairastuin pienimuotoiseen anoreksiaan. Söin hyvin, mutta revin itseäni jatkuvasti ja sätin, jos alitin omat odotukseni. Vanhempana on tullut armollisuus itseä kohtaan ja nykyään pysähdyn ja hengitän rauhassa, mikäli huomaan sättiväni itseäni.