Sokkotreffit eikun sakkopiknik EIKU SOKKOPIKNIK. Minulla oli eilen huomattavan suuria vaikeuksia sanoa tuota yksinkertaista sanaa. Oikeastaan tästä aiheutui nolo tilanne, kun mieheni soitti eilen illalla ja juttelimme päivän tapahtumista. Minä sitten ylpeästi kerroin olleeni sokkotreffeillä ja jatkoin keskustelua aiheesta. Sitten vähän ajan kuluttua tajusin, että mitä olin sanonut, loppukeskustelu meni suurin piirtein näin:

"En kai mä sanonu, et olin sokkotreffeillä?"
"Joo, kyl sä sanoit, aloin vähän miettimään, mut annoin sun jatkaa"
"EIKÄÄÄ.... niin siis olin sokkopiknikillä, toi treffit tuli ihan vahingossa! Kai sä tiedät, etten mä koskaan pettäis sua?"
"Totta kai mä tiedän, sain ainakin hyvät naurut. Oliko siellä komeita miehiä, menikö sulla mies vaihtoon?"
"Sä oot kauhee. Ja mulla on ikävä sua, tuun mökille perjantaina töitten jälkeen"

#sokkopiknik (meinaan koko ajan kirjoittaa sokkotreffit, aaaaaargh) ovat tietyn ihmisryhmän järjestämä verkostoitumistapahtuma Linkedinissä, johon ovat tervetulleita kaikki. Itse sain kuulla asiasta eilen työkaveriltani, kun menimme työpäivän jälkeen keskustaan hengailemaan. Aluksi en meinannut lähteä, mutta sitten mielenkiinto voitti ja oli pakko osallistua. 

En tehnyt virhettä. Tapasin monia uusia ja hienoja ihmisiä sekä kävin heidän kanssaan mielenkiintoisia keskusteluja. Aina emme puhuneet töistä, vaan saatoimme keskustella siitä, missä olemme käyneet kampaajalla tai jopa HSL:n mobiilisovelluksen toimivuudesta toimimattomuudesta. Kun puhuin työasioista vieraiden ihmisten kanssa, he toivat esille monta mielenkiintoista pointtia, jotka herättivät minut ja saivat inspiroituneeksi. Tapaamisen päätteeksi verkostoiduimme Linkedinissä ja sovimme seuraavasta tapaamisesta.

Tapaamisen jälkeen menimme myös nauttimaan yhdet Kluuvissa olevaan Belge-ravintolaan. Tunnelma oli jatkuvasti rento, mutta siellä muuttui rennommaksi, kun kaikki saivat sen yhden lasillisen alkoholia. Suomalaiset :D Saatoimme ehkä häiritä myös muita asiakkaita, sillä naurumme oli aika raikuvaa ja nauroimme siis jatkuvasti. Liityin myös tapahtuman FB-ryhmään.

Nyt satuin selailemaan työpaikan intraa, jossa mainostetaan työpaikkamme savuttomuutta. Löysin tällaisen mielenkiintoisen sivun, jota uppouduin selailemaan hetkeksi. Eilenhän vietettiin Savuton Suomi-päivää, josta en ollut yhtään tietoinen. Koko tämä viikko on muutenkin pyhitetty savuttomuudelle.

Hassua ajatella, että silloin kun poltin, en kyennyt kuvittelemaan itseäni savuttomaksi vuoteen 2030 mennessä. Mielessäni oli pitää taukoa silloin, kun olisin raskaana ja imettäisin, mutta sen jälkeen tupakointi olisi jatkunut. Nyt kun edes haistankin jonkun polttavan tupakkaa/joku tupakoitsija tulee istumaan lähelle, meinaan oksentaa. Olen pari kertaa joutunut vaihtamaan paikkaa bussissa, sillä eteeni on istunut niin vahvasti tupakalta haiseva rouvashenkilö, että siitä ei todellakaan ollut se oksennus kaukana. Näin sitä mieli muuttuu.